Suomen asuinhuoneiston vuokrauslaki vuokranantajille
Kattava yleiskatsaus Suomen lakiin asuinhuoneiston vuokrauksesta (AHVL). Lue lisää vapaasta vuokran määrittelystä, irtisanomisajoista ja vuokravakuuden enimmäismääristä.
Oikeudellinen vastuuvapauslauseke
Tämä sisältö on tarkoitettu vain yleisiin tiedotus- ja koulutustarkoituksiin. Se ei muodosta oikeudellista neuvontaa, eikä siihen tule luottaa sellaisenaan. Lait muuttuvat usein – tarkista aina ajankohtaiset säännökset ja konsultoi lisensoitua asianajajaa toimivalta alueellasi tilanteeseesi liittyvissä neuvoissa. Landager on kiinteistönhallinta-alusta, ei asianajotoimisto.Tiedot viimeksi vahvistettu: May 2026.
Asuinhuoneistojen vuokrausta Suomessa säätelee ensisijaisesti laki asuinhuoneiston vuokrauksesta (Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta, AHVL, 481/1995), joka tuli voimaan 1. toukokuuta 1995. Laki on luonteeltaan pitkälti pakottava (vuokralaisen suojelemiseksi), mikä tarkoittaa, ettei siitä voida poiketa vuokralaisen vahingoksi edes yhteisellä sopimuksella, ellei laki nimenomaisesti salli sitä. Laki tasapainottaa osapuolten oikeuksia, mutta antaa merkittävää suojaa vuokralaisen asumisoikeudelle.
Keskeiset säännöt pähkinänkuoressa
Vapaa vuokran määrittely ja korotukset
Toisin kuin monissa muissa Pohjoismaissa (kuten Ruotsissa ja Tanskassa), Suomi luopui vuokrasääntelystä yksityisillä asuntomarkkinoilla 1990-luvun alussa. Siksi sopimusvapaus määrää vuokran suuruuden Suomessa nykyään. Alkuperäinen vuokra voidaan määrittää vapaasti markkinatilanteen mukaan.
- Vuokrankorotukset: Jotta vuokraa voidaan korottaa vuokrasuhteen aikana ilman erillisiä neuvotteluja, korotuksen perusteesta (esim. elinkustannusindeksi, kiinteä korotus tai prosentuaalinen korotus) on sovittava selkeästi vuokrasopimuksessa.
- Kohtuullisuus: Vaikka vuokra on vapaasti neuvoteltavissa, sen on silti oltava "kohtuullinen", eikä se saa merkittävästi ylittää alueen vastaavien asuntojen käypää vuokratasoa. Vuokralainen voi viedä kohtuuttoman vuokran käräjäoikeuden (Käräjäoikeus) tai kuluttajariitalautakunnan (Kuluttajariitalautakunta) arvioitavaksi.
Lue lisää: Vuokrankorotukset Suomessa.
Irtisanomisajat ja sopimustyypit
Suomessa vuokrasopimukset voidaan tehdä joko toistaiseksi voimassa olevina (jatkuvina) tai määräaikaisina.
Toistaiseksi voimassa oleva sopimus (jatkuva)
- Vuokralaisen irtisanomisaika: Aina 1 kalenterikuukausi. Irtisanomisaika lasketaan sen kalenterikuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana irtisanominen on annettu. Esimerkki: Jos irtisanot sopimuksen 15. maaliskuuta, sopimus päättyy 30. huhtikuuta.
- Vuokranantajan irtisanomisaika: Riippuu vuokrasuhteen kestosta. Jos sopimus on kestänyt alle vuoden, irtisanomisaika on 3 kuukautta. Jos sopimus on jatkunut yli vuoden, aika on 6 kuukautta. Irtisanomiselle on oltava asianmukainen ja sallittu peruste (esim. asunnon myynti tai omaan käyttöön ottaminen).
Määräaikainen sopimus
Määräaikaista sopimusta ei yleensä voi irtisanoa kesken sopimuskauden; se päättyy automaattisesti ennalta sovittuna päivänä. Tuomioistuin voi erityisen painavasta syystä (kuten sairaus tai työn perässä toiselle paikkakunnalle muutto) oikeuttaa vuokralaisen tai vuokranantajan irtisanomaan määräaikaisen sopimuksen.
Vuokravakuus (Vuokravakuus)
Vuokranantajalla on oikeus vaatia vuokralaiselta vakuus vahinkojen, maksamattomien vuokrien tai muiden sopimusvelvoitteiden laiminlyönnin varalta. Vakuuden enimmäismäärä voi olla kolmen (3) kuukauden vuokraa vastaava summa. Yleisin käytäntö on vaatia 1-2 kuukauden vuokraa vastaava vakuus. Vakuus on palautettava vuokralaiselle viipymättä vuokrasuhteen päätyttyä, jos tämä on täyttänyt kaikki velvoitteensa.
Lue lisää: Vuokravakuudet Suomessa.
2026 Päivitys: Helmikuusta 2026 alkaen Kansaneläkelaitos (Kela) on tarkistanut asumistuen maksatuskäytäntöjään. Niiden vuokralaisten kohdalla, jotka saavat toimeentulotukea ja joille on asetettu vuokravakuus, Kela maksaa nyt vuokratuen suoraan vuokranantajan tilille maksuviivästysriskien minimoimiseksi.
Vuokrasopimuksen purku (häätö)
Vuokrasopimus voidaan purkaa (mikä tarkoittaa, että se päättyy välittömästi ilman irtisanomisaikaa), jos toinen osapuoli rikkoo sopimusta olennaisesti. Vuokranantajalla on oikeus purkaa sopimus esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:
- Vuokran maksamatta jättäminen (yleensä 2-3 kuukauden vuokrarästit).
- Asunnon luvaton luovuttaminen toisen käyttöön.
- Asunnon huono hoito tai häiritsevä elämä (edellyttää ennakkovaroitusta).
Jos vuokralainen kieltäytyy muuttamasta purun jälkeen, vuokranantajan on haettava häätötuomiota käräjäoikeudelta (Käräjäoikeus).
Lue lisää: Häätöprosessi ja sopimuksen purku.
Tutustu muihin Suomen vaatimustenmukaisuusoppaisiin:
Lähteet ja viralliset viitteet
📬 Saat ilmoituksen, kun nämä lait muuttuvat
Lähetämme sinulle sähköpostia, kun vuokralainsäädäntö päivittyy kohteessa Ei roskapostia – vain lainmuutoksia.
